Nyky-yhteiskunnassa on entistä tärkeämpää kasvattaa lapsia, jotka omaksuvat rohkeuden periaatteet varhaisessa vaiheessa. Tämä ei tarkoita pelkästään fyysisten riskien ottamista, vaan myös emotionaalisen ja älyllisen rohkeuden kehittämistä. Rohkeat lapset tunnistavat aikaisessa vaiheessa omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä sen, mikä heitä innostaa tai ei kiinnosta.
He voivat käyttää tätä tietoa tehokkaasti oppiessaan ja kasvaessaan. Jos he ovat varustettuna tällä tiedolla, he luovat todennäköisemmin elämän, jota he rakastavat. He tulevat todennäköisesti olemaan myös oppilaita, jotka ottavat oppimisriskejä. Nämä riskit johtavat laatikon ulkopuoliseen ajatteluun. Ja maailma tarvitsee tällaisia ajattelijoita.
Mitä on rohkeus?
Rohkeus liittyy läheisesti päättäväisyyteen, sinnikkyyteen ja itseluottamukseen. Se ilmenee kykynä kohdata haasteita, ottaa riskejä ja toimia, huolimatta mahdollisesta pelosta. Tärkeää on ymmärtää, että rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan kykyä kohdata pelko ja edetä siitä huolimatta. Rohkeuden kehittäminen lapsuudessa luo pohjan, jonka varaan rakentaa: se mahdollistaa oppimisriskien ottamisen ja edistää myös luovaa ajattelua.
Rohkeutta kannattaa alkaa harjoittelemaan mahdollisimman pienenä. Pienen lapsen epäonnistumisen seuraukset ovat pieniä. Isompana riskinotto jo tuntuukin. Esimerkkinä polkupyörällä sladittaminen. Pienenä vauhti sekä fillari on pieni, jolloin kupsahdus ei aiheuta pientä naarmua isompaa vahinkoa. Isompana taas, vauhdin ja fillarin koon kasvaessa, myös vahingot voivat olla tuntuvampia. Siksi oikean vauhdin tunnistaminen, erilaisten ajoalustojen ymmärtäminen, sekä ”kaatumisen” jalo taito kannattaa opetella pikkulapsena eikä impulsiivisena teininä.
Lapset ovat osaavampia kuin uskotkaan
Kun lapsen kanssa touhuaa yhdessä, rajoittamatta liikaa, ja ehkä vähän yllyttäenkin, niin useimmiten yllättyy lapsen kyvyistä. On ihanaa katsella lapsen onnistumista, kun ensimmäisen kerran uskaltaa potkaista rullalaudalla vauhtia tai kiivetä korkealle puuhun. Melkein yhtä ihanaa kuin nähdä hymy, joka loistaa hänen naamallaan tuntikausia moisen suorituksen ja itsensä voittamisen jälkeen. Ne ovat voiton kasvot!
Ja ei, en puhu vain adrenaliiniurheilusta. Yhtä jännittävää on nähdä lapsi laulamassa yleisön edessä koulun kevätjuhlissa tai nousevan ensimmäistä kertaa kiusaajaa vastaan. Nämä ovat muistoja, jotka ennakoivat lastemme tulevaisuutta. Ne ovat: ”Minä voin ja minä pystyn tähän” -hetkiä.
Positiivinen puhe
Positiivinen puhe on tärkeää. Se luo positiivista sisäistä dialogia. Rohkeat ihmiset eivät ajattele: ”Tämä on liian vaikeaa. En voi tehdä tätä, en mitenkään voi tehdä tätä” – He puhuvat näin: ”Jess, kyllä!! Mä pystyn tähän!’. Se, mitä kerromme itsellemme, voi olla erittäin voimakasta riskien arvioinnissa ja ottamisessa. Onneksi vanhemmat ja opettajat voivat mallintaa tämän, se on opetettavia taitoja.”
Epäonnistuminen oppimisen työkaluna
Epäonnistuminen on myös olennainen osa oppimisprosessia. Se tarjoaa tilaisuuden oppia virheistä ja kehittyä. Tärkeää on, että lapset oppivat käsittelemään epäonnistumisia rakentavasti ja ymmärtävät, että jokainen epäonnistuminen on askeleen lähempänä onnistumista.
Lopulta…
Lasten kasvattaminen rohkeiksi edellyttää tasapainoa – annetaan heille vapaus kokeilla ja oppia, mutta samalla tarjotaan tuki ja ohjaus. Tämä ei aina ole helppoa vanhemmille, jotka kamppailevat omien pelkojensa kanssa ja haluillaan suojella lapsia liialliselta vaaralta. Kuitenkin antamalla lapsille tilaisuuden kohdata haasteita, annamme heille myös mahdollisuuden kasvaa, oppia ja kehittyä täysipainoisiksi, rohkeiksi yksilöiksi.
